Voiko oikeassa tietokirjassa olla self helpiä?

Aivotutkija Minna Huotilaisen mielestä hyvää tarkoittavia neuvoja on maailma pullollaan, mutta todellisuudessa vain tutkijoiden neuvot perustuvat viimeisimmälle tutkimustiedolle. Siksi tutkimustietoa kannattaa soveltaa suuren yleisön tarpeisiin. Huotilainen pohtii kolumnissaan, voiko tietokirjakin sisältää pätevää self helpiä.

Kun tutkija kirjoittaa tutkimustuloksistaan tiedeyhteisölle, hän lähettää tekstinsä arvioitavaksi kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Tarkoituksena on tuoda uudet tieteelliset tulokset muiden tutkijoiden tietoon mutta myös esittää erittäin tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa tutkimuksen menetelmistä, aineiston keruusta, analyysitavoista ja monista muista tylsistä yksityiskohdista.

Kuka näitä jaksaa lukea ja ketä nämä kiinnostavat? Oikeastaan ne kiinnostavat vain saman alan tutkijoita eli heitä, jotka tekevät juuri samantyyppisiä kokeita ja ymmärtävät pientenkin yksityiskohtien vaikutuksen lopputulokseen. He ovat myös niitä ihmisiä, jotka pystyvät arvioimaan uuden tutkimustuloksen luotettavuutta ja merkitystä parhaiten koko maailmassa.

"Tutkijat ovat niitä ihmisiä, joiden neuvot perustuvat viimeisimmälle tutkimustiedolle."

Mutta entä me kaikki muut? Miten me saamme tietoa tutkimuksesta ja erityisesti sen merkityksestä ja vaikutuksesta juuri meidän elämäämme?

Tieteellinen julkaisu ei ole tarkoitettu kaikille, vaan tieteestä täytyy kirjoittaa monella muullakin tavalla. Tarvitaan kansainvälisiä tieteellisiä katsausartikkeleita ja kansallisia katsauksia, joissa tutkimusta puetaan suomalaisille asiantuntijoille ymmärrettävään ja Suomen oloihin sopivaan muotoon. Kaiken tämän lisäksi tarvitaan myös tietokirjallisuutta, joka on tarkoitettu kaikille kansalaisille.

Tietokirja esittelee tietoa ja tutkimustuloksia, mutta se kertoo usein myös tiedon soveltamisohjeita. Jos kerran tutkimus osoittaa, että liikunta edistää oppimista, miten tätä voisi soveltaa peruskoulussa? Jos tutkijat kertovat, että B-vitamiinit ovat lapsen terveydelle tärkeitä, paljonko niitä pitää ottaa, jos lapsi on kasvissyöjä? Jos amerikkalaistutkimus osoittaa mindfulness-harjoitusten helpottaneen ruuhkavuosiarkea eläviä pikkulasten vanhempia, miten tätä tietoa voisi soveltaa Suomessa?

Osa tutkijoista ei suostu antamaan soveltamisohjeita lainkaan. He sanovat, etteivät tahdo neuvoa ihmisiä ja pelkäävät, että tietokirjaa aletaan halveksien haukkua self help -kirjaksi. Itse ajattelen aivan toisin. Minusta tutkijan pitää uskaltaa myös soveltaa tutkimustietoa. Hyvää tarkoittavia neuvoja on maailma pullollaan, mutta tutkijat ovat niitä ihmisiä, joiden neuvot perustuvat viimeisimmälle tutkimustiedolle.

"Ei self helpistä taida haukkumasanaksi olla."

Osa tutkimustiedosta on erityisen tärkeää saada päätöksenteon tueksi. Kysymyksessä voivat olla esimerkiksi rakenteelliset, yhteiskunnalliset ongelmat, joita ratkomme yhdessä. Mutta se tutkimustieto, jonka avulla yksittäinen ihminen voi tehdä omassa elämässään parempia päätöksiä ja ottaa tutkimustietoa hyötykäyttöön oman hyvinvointinsa parantamiseksi, löytyy nyt ja vastakin laadukkaista tietokirjoista. Voimme kutsua niitä halutessamme self help -kirjoiksi, mutta ei siitä taida haukkumasanaksi olla.

Tietokirjoja luetaan paitsi puhtaasta uteliaisuudesta ja tiedonjanosta myös työssä kehittymisen ja oman päätöksenteon tueksi — omaa hyvinvointia unohtamatta. Kaikki nämä ovat hyviä syitä tarttua kotimaiseen, laadukkaaseen tietokirjaan.

Kuva: Heidi Strengell