Suunta elämälle tilanteessa, jossa jokin tai jopa kaikki on muuttunut

Uupuminen, ero, sairastuminen tai yllättävät maailmantapahtumat voivat aiheuttaa kriisin, joka repii maailmankuvan säpäleiksi. Merkityksen tunteen kadotessa ihminen voi menettää otteensa myös siihen, mikä on omassa elämässä kantava voima. Tällaisessa tilanteessa voi olla vaikea löytää uuden polun alkua ja ryhtyä toteuttamaan uusia merkityksiä tuovia asioita. Liisa Uusitalo-Arolan uutuuskirja auttaa jäsentämään elämää ja omaa tapaa toimia. Se auttaa etsimään suuntaa elämälle tilanteessa, jossa jokin tai jopa kaikki on muuttunut.

Näkemys on valintojen taustalla vaikuttava kokonaiskuva

Millaista olisi elää ilman minkäänlaista tunnetta elämän suunnasta? Olisiko se jännittävää seikkailua, jossa koskaan ei tiedä, mikä odottaa kulman takana? Tuskaista ajelehtimista, jossa mistään ei saa kiinni? Ahnasta eteen osuvien tilaisuuksien ja mahdollisuuksien kärkkymistä? Vaiko vain ihan tavallista elämää? Varmastikin näitä kaikkia ja vielä paljon muuta. Ihmiset ovat erilaisia siinä, kuinka suureksi tarve ymmärtää omaa elämää ja sen merkityksiä kasvaa.

Tosiasiassa kokonaan suuntaa vailla oleva elämä on useimpien mielestä raskasta. Se, mikä ehkä alkoi seikkailuna, muuttuu helposti ajelehtimiseksi, jos suunnasta ei ole tietoa tai se vaihtelee jatkuvasti. Ajelehtimiseen taas liittyy usein ikäviä irrallisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita, jos ei ole mitään eikä ketään, johon sitoutua. Lisäksi meillä on tarve tehdä itse omaa elämäämme koskevia päätöksiä ja valintoja. Mitä enemmän etsimme johdonmukaisuutta valintoihimme, sitä kirkkaammaksi kasvaa valintojen taustalla vaikuttava kokonaiskuva, jota kutsun tässä kirjassa näkemykseksi.

Kun sinulla on näkemystä, voit aina halutessasi nousta kuin oman elämäsi vuoren harjalle ja tutkailla kokonaistilannetta. Se, mitä sinä koet elämässä tärkeäksi, on sinun näkemyksesi ytimessä. Näkemykseen sisältyy kuitenkin myös se, mitä ajattelet mahdollisuuksistasi toteuttaa sinulle tärkeitä asioita. Niinpä näkemys voi olla yhtä hyvin laaja kuin melko suppeakin.

Näkemyksestä ja sitoutuneesta tekemisestä kasvaa merkityksellisyyden tunne

Ilman merkityksellisyyden kokemusta ihmisen on vaikea elää. Helppoinakin aikoina ihminen masentuu, jos se katoaa elämästä. Toisaalta ihminen kestää ja jaksaa hyvin paljon, jos hänellä on siihen tärkeäksi kokemansa syy. Silti suunta ja sitoutuminen herättävät lisää kysymyksiä. Jos löytääkin elämälleen suunnan, onko sen tarkoitus johtaa jonnekin? Onko jossain maali tai päämäärä, jota kohti elämä kulkee? Ja pitäisikö sellainen löytyä? Tähän tuskin kenelläkään on varmaa vastausta, mutta aika usein me silti hahmotamme elämämme nyt-sitten-mallin mukaan.

Lähes jokaisessa ajassa ja hetkessä on omat vaivansa ja puutteentunteensa, ja niinpä me hyvin herkästi lähdemme rakentamaan mielessämme mallia elämästä, jossa meitä häiritsevä asia onkin poissa ja harras toiveemme on täyttynyt. Niinpä kun elämä ennen oli kovaa, monet toivoivat kärsimysten saavan palkkionsa tuonpuoleisessa. Nykyisin moni torjuu heti paikalla tällaisen ajatuksen, mutta samalla jää huomaamatta, että edelleenkin elämämme usein rakentuu jonkin tulevaisuudessa odottavan täyttymyksen varaan. Sitten kun olen laiha, sitten kun olen valmistunut, sitten kun olen löytänyt puolison, sitten kun tämä projekti on valmistunut, sitten kun olen levännyt... Helpotuksen odotetaan saapuvan myöhemmin, sitten kun jokin ratkaisevaksi koettu asia on toteutunut.

Tarvitsemme jotain, mihin sitoutua ja suunnata energiamme

Parempien aikojen odotus kertoo tietysti usein tärkeistä tarpeista ja kaipuista. Kaikelle on aikansa, ja ajankohtaiseen pitääkin panostaa. Fyysinen hyvinvointi, yhteyden kokeminen toiseen ihmiseen, asioiden aikaansaaminen ja tekemistä rytmittävä lepo ovat useimpien mielestä tavoittelemisen arvoisia asioita. Siltikin ne lupaukset ja toiveet, joiden ajattelemme toteutuvan erilaisiin saavutuksiin ja elämän merkkipaaluihin päästessämme, täyttyvät ihmeen harvoin. Usein me jatkamme matkaamme oikeastaan edes huomaamatta, miten ja milloin tavoitteisiin päästiin, sillä saavutettu tavoite ei välttämättä tunnukaan missään. Elämän täyteläisyyden tunne tulee jostain muusta, mutta mistä? Siihen onkin vaikeampi laittaa sormeaan.

Vaikka siihen on vaikea tyytyä, suunnassa pysyminen on itsessään palkitsevaa. Me tarvitsemme jotain, mihin sitoutua ja suunnata energiamme silloinkin, kun kukaan ei voi taata, että toiveemme ja tavoitteemme viimein palkitaan ja onni odottaa viimeisen mutkan takana.

Tietoisuus suunnasta auttaa tekemään valintoja, kehittymään, arvostamaan saavutuksia ja myös arvioimaan niiden mielekkyyttä. Osittainenkin tietoisuus siitä, missä ja mihin olet menossa omassa elämässäsi, vähentää sellaisia hukkareissuja ja harhapolkuja, jotka haluat välttää ehkä siitäkin syystä, että olet nähnyt ne jo. Toisaalta se voi rohkaista rohkeuteen ja riskinottoon silloin, kun tiedät, että askel on valitsemassasi suunnassa.

Tavoitteetkin saavat merkityksensä siitä, että niiden saavuttamisella on väliä ne kertovat jostain muustakin kuin vain siitä, että jälleen on tullut mahdollisuus liittää yksi uusi sulka hattuun. Lyhyesti sanoen tietoisuus suunnasta auttaa sinua ohjaamaan itseäsi ja tekemään valintoja syvällisesti. Se tietää mielenkiintoista elämää.

Tutustu Liisa Uusitalo-Arolan kirjaan: Suunnassa - Kirja sinulle, joka haluat selkeyttä elämääsi