Vastuullinen viininrakastaja

Olen tehnyt itselleni säännön omiin viinihetkiini. Uskon, että alkoholi korostaa juojansa sen hetkistä fiilistä, joten juon viiniä vain iloisina hetkinä. En siis korkkaa viiniä helpottaakseni harmistusta, saati turruttaakseni surua.

Yleensä nautin viiniä viikonloppuisin, mutta silloin tällöin voin nauttia lasillisen arkenakin ruuan kanssa tai illalla sohvalla kynttilöiden valossa tunnelmoiden. Tällöinkin pyrin välttämään kovin myöhään illalla nautittuja lasillisia, sillä huomaan ne herkästi seuraavana yönä unenlaadussa.

Osallistuin kerran Firstbeat-hyvinvointianalyysiin, jossa kolmen päivän ajaksi rintapieleeni kiinnitettiin sykevälivaihtelua mittaavat anturit. Mittaustuloksista pystyttiin jälkikäteen näkemään palautumistani, päivieni kuormittavuutta sekä unenlaatua. Ihmiskokeen nimissä nautin myös yhtenä mittauspäivänä ennen nukkumaanmenoa pullollisen olutta. Itse en seuraavana aamuna huomannut ihmeellistä muutosta olossani, mutta mittaustulos paljasti jotain aivan muuta.

Olen yleensä hyvä nukkuja, ja uni on heti alusta lähtien levollista ja näin ollen palauttavaa. Yksi illalla nautittu olutpullollinen vei kuitenkin harakoille kaksi ensimmäistä nukkumaani tuntia: en palautunut niiden aikana ollenkaan, vaan Firstbeatin käppyrät näyttivät kuormittavan punaisilta.

Tämän jälkeen olen tietoisesti pyrkinyt välttämään yksittäisiä lasillisia kotisohvalla, etenkin iltakahdeksan jälkeen.

Vastuullinen viininrakastaja

Vaikka arkeeni ja elämäntapaani kuuluukin tiiviisti Instagramin Viinitollo-tilin sisällöntuotanto eli viinimaailman utelias tutkiskelu ja Alkon hyllyn uutuuksien ahkera testaaminen, en tee sitä hyvinvointini kustannuksella. Tästä pyrin muistuttamaan tasaisin väliajoin myös seuraajiani.

Vaikka usein voi näyttää siltä, että poksauttelen auki uusia pulloja harva se päivä, kyseessä on monesti myös sosiaalisen median luoma illuusio. Pyrin esimerkiksi illallisiltoina napsimaan kamerani muistiin useita erilaisia kuvia myöhempää käyttöä varten. Yhdestä pullollisesta punaviiniä on parhaimmillaan syntynyt kolmekin erilaista kuvaa, jotka olen postannut fiidiini ripotellen peräkanaa. En usko, että kukaan olisi pistänyt asiaa merkille, ellen olisi nostanut sitä varta vasten erikseen esille.

Viineistä kirjoittaminen on päällisin puolin kuplivan iloista, mutta tiedostan samalla myös oman esimerkkini vastuullisena viininrakastajana.

Tutustu Maijan uutuuskirjaan: Viinitollon käsikirja
Kuva: Heidi Strengell