Itsemyötätunto on oppimisen avain

Kun ihminen yrittää oppia uusia asioita, onnistumiseen vaikuttaa myös se, miten suhtaudumme itseemme. Tutkija ja kouluttaja Jenni Spännäri ja eläintenkouluttaja Tua Onnela muistuttavat itsemyötätunnon tärkeydestä oppimisprosesissa.

Itsemyötätunto auttaa jaksamaan

Joskus uutta opetellessa tekisi mieli valittaa kuin pieni koululainen: "Matikka on tyhmää. Oon siinä ihan huono, enkä ikinä tuu oppimaan mitään!" Tällainen turhautuminen on varsin tavallista eikä sinällään oppimiselle vaarallista. Sen sijaan oppimistamme heikentää merkittävästi se, jos suhtaudumme itseemme ankarasti emmekä itsemyötätuntoisesti. Jos yritämme käskeä itseämme lakkaamaan marisemasta, osoittelemme tekemiämme virheitä ja moitimme itseämme huonoksi, emme lainkaan edistä oppimistamme. Pikemminkin päin vastoin: saatamme menettää viimeisetkin harjoittelumotivaation rippeet. Harva meistä olisi näin myötätunnoton matikan kanssa painivaa alakoululaista kohtaan. Sen sijaan itsemyötätunnon puute on melko yleistä.

Itsemyötätunnossa on kolme ydinkohtaa. Ensinnäkin on tunnistettava ja tunnustettava omat negatiivisetkin tunteet. Toiseksi on kiinnitettävä huomiota sisäiseen puheeseen. Puhuisimmeko sisäiselle pikkukoululaisellemme kannustavasti? "Tuokin kohta on tosi lähellä oikeaa vastausta. Kyllä vielä onnistut, kun jaksat olla sinnikäs. Olet aikaisemminkin oppinut uusia suuria asioita." Kolmanneksi on hyvä huomata, että kaikki tekevät joskus virheitä ja kaikille oppiminen on joskus vaikeaa. Tämä näkökanta on erityisen tärkeä, koska se saa meidät jakamaan sekä onnistumisiamme että epäonnistumisiamme muiden kanssa. Siten voimme oppia myös muiden virheistä.

Itsemyötätunto tai sen vajavaisuus näkyy erityisesti siinä, miten reagoimme stressitilanteessa. Tyypilliset reaktiot vaaran uhatessa, sekä meillä että monilla muilla eläimillä, ovat taisteleminen, pakeneminen ja jähmettyminen. Itsemyötätunnon puuttuessa saatamme alkaa stressitilanteessa taistella itseämme vastaan ja syyttää itseämme tilanteesta, paeta käpertymällä ja eristäytymällä itseemme tai jähmettyä märehtimään tilannetta. Silloin kun stressireaktio liittyy koulutettavaan asiaan, vaikkapa jonkin pelottavan asian kohtaamiseen, myötätunnoton suhtautuminen heikentää oppimista merkittävästi. Kun taas suhtaudumme itseemme myötätuntoisesti, pystymme ylittämään oppimisen esteitä: voimme nähdä vian myös olosuhteissa ja pyrkiä muuttamaan niitä, voimme ottaa yhteyttä muihin, jotka painiskelevat samojen kysymysten parissa sekä hälventää murehtimista tietoisen läsnäolon avulla.

Turhautuminen kuuluu oppimiseen

Kuten alun esimerkki osoitti, itsemyötätunto on hyvä työkalu turhautumisen purkuun. Turhautumista, kuten muitakin tunteita, on oppimisessa läsnä kaikkialla. Niitä liittyy esimerkiksi omaan suoriutumiseen, tuloksiin, sosiaaliseen oppimisympäristöön ja opeteltavaan aiheeseen. Turhautuminen nousee usein esiin erityisesti silloin, kun koulutus ei etene, kun emme ymmärrä tehtävää, kun koemme sen mahdottomaksi suorittaa tai kun emme pysty keskittymään hommaan niin hyvin kuin haluaisimme.

Turhautumisen tunne on oppimis- ja koulutustilanteessa hyvin normaalia ja yleistä. Turhautuminen kertoo siitä, että opeteltava asia on meille tärkeä ja että meillä on motivaatiota jatkaa sen parissa. Jos juuri sen kyseisen asian etenemisellä ei olisi meille mitään väliä ja jos olisimme valmiita hylkäämään tavoitteemme, emme myöskään turhautuisi, vaan keskittyisimme johonkin muuhun asiaan. Siksi turhautumista on turha pelätä tai säikähtää.

Kaikki eivät kuitenkaan koe turhautumista yhtä helppona sietää tai yhtä voimakkaana. Persoonallisuuspiirteillä on yhteys siihen, miten hyvin kestämme turhautumisen tunnetta. Esimerkiksi jos olemme hyvin palkkio-orientoituneita, saatamme olla myös turhautumisherkkiä. Turhautumista ja sen erilaisia sietämisen tasoja voi havaita myös monissa eläinkoulutusprojekteissa.

Jotta koulutus etenee, on liikaa turhautumista syytä välttää pitämällä vaatimustaso sopivana. Oppimisen kannalta on oleellista, että koettu haaste ja koettu osaaminen ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Näin syntyy oppimiselle otollisia tunnetiloja, kuten vaikkapa flow-kokemus, jossa koemme sekä haasteet että kykymme suuriksi. Pieni turhautuminen ei välttämättä ole pahasta, jos se vain kutsuu esille motivaatiota yrittää kovemmin. Se voi pitää myös yllä koulutettavan mielenkiintoa tehtävään. Kun koulutamme muita eläimiä kuin itseämme, turhautumista on hyvä oppia tarkkailemaan: milloin on syytä lisätä vahvistetiheyttä, milloin taas vaatia koulutettavalta vähän lisää. Sama tarkkailu on syytä kohdistaa myös itseen.

Tutustu Jenni Spännärin ja Tua Onnelan kirjaan: Opi kuin eläin!