Kenen terveysneuvoja kuuntelet?

Mistä voi tunnistaa luotettavan asiantuntijan, ja kuka voi kertoa terveysväittämiä esimerkiksi somessa? Tiedenaiset avaavat aihetta kirjassaan To do: terveys.

Kuka on asiantuntija?

Health coach, terveysvalmentaja, nutrition coach, ravintoneuvoja, konsultti, onnellisuusasiantuntija. Terveyskenttä kuhisee toinen toistaan trendikkäämmän kuuloisia titteleitä, ja jokainen on vapaa keksimään itselleen uuden.

Lääkäri, psykologi, ravitsemusterapeutti, sairaanhoitaja, lähihoitaja ja muut terveydenhuollon suojatut ja laillistetut ammattinimikkeet ovat Valviran valvomia. Niiden sallittu käyttö vaatii tietyn koulutuksen. Koulutus ei kuitenkaan ole asiantuntijuuden ainoa aspekti, sillä asiantuntijuus on sosiaalinen konstruktio. Sen merkitys ei synny ihmisen omasta päätöksestä nimittää itseään asiantuntijaksi vaan muiden antamasta arvostuksesta ja painoarvosta.

Asiantuntijuutta on monenlaista. Asiantuntijaksi voi kehittyä kokemuksen tai tieteellisen ansioitumisen ja opiskelun myötä. Nämä kaksi ovat arvoltaan täysin eri tyylisiä. Ei siis kannata väheksyä kokemusasiantuntijuuden merkitystä esimerkiksi vertaistoiminnassa, sillä tässä mielessä potilas todellakin on oman vaivansa paras asiantuntija. Koska meillä kaikilla on luontainen tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon, pitkäaikaissairastavalle toisen sairautta potevan vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus voi olla paljon tyynnyttävämpää kuin lääkärin sanat ennusteista tai todennäköisyyksistä.

Tieteellisen asiantuntijuuden arvo on toisenlainen. Se tavoittelee objektiivisuutta, suuren kuvan näkemistä, läpinäkyvyyttä sekä tiedetyn ja tutkittavan kyseenalaistamista. Tiede pyrkii jatkuvasti osoittamaan olevansa itse väärässä. Tärkeä tieteen piirre on myös toistettavuus. Tutkimustulos ei ole luotettava, elleivät toiset tutkijat pysty toistamaan sitä.

Terveyskeskustelussa on huomioitava, että kokemusta ei voida kyseenalaistaa mutta tieteellinen tieto ja asiantuntemus voidaan. Sosiaalisen median kokemustarinat vetoavat tunteisiimme, ja niitä ei voi eikä ole mielekästä kyseenalaistaa. Tämä voi tuntua kokemustiedon erävoitolta, mutta oikeasti kyseenalaistaminen ja itseään korjaavuus tekee tieteellisestä tiedosta vahvempaa ja uskottavampaa.

Vaikuttajan vastuu

Sosiaalinen media on muuttanut tapamme kommunikoida. Aiemmin ihmisten yksityisenä tietona pysyneet mielipiteet ja asenteet ovat somen kautta jaettavissa kaikille. Toiset kommunikoivat yksityishenkilöinä, toiset tavoittelevat tietoisesti jalansijaa vaikuttajina. Sosiaalisen median vaikuttajan käsitettä ei ole virallisesti määritelty, mutta kirjassamme To do: terveys tarkoitamme vaikuttajilla kaikkia, jotka jakavat julkisesti sisältöä sosiaalisessa mediassa tähdäten tietoisesti tilinsä kasvuun.

Sosiaalisessa mediassa julkaisuvapauden mukana tulee vastuu omista sanomisista. Tämä koskee sekä vaikuttajia että yksityishenkilöitä. Vastuu on olemassa aina, vaikka kukaan ei kyseenalaistaisi julkaisijan näkemyksiä. Se on vapauteen sisäänrakennettu taakka. Hyvän käytännön mukaisesti väitteen esittäjän tulee siis esittää perustelut tai todisteet väitteensä tueksi.

Tällainen tieteellisen yhteisön normi ei tietenkään velvoita tai sido sosiaalisen median vaikuttajia juridisesti. Vastuun kantaminen on puhtaasti moraalinen kysymys, jossa punnitaan vaikuttajan omia arvoja, moraalia ja eettistä toimintatapaa.

Vaikuttajan vastuu sanomisistaan lisääntyy kasvavan yleisön myötä. Joukossa on aina henkilöitä, jotka eivät arvioi kriittisesti vaikuttajan puheita. Mikäli tällaiset henkilöt alkavat toteuttaa omassa elämässään vaikuttajan suosittelemia ohjeita, toiminnalla voi olla varsin haitallisia vaikutuksia.

Aiemmin sosiaalinen media on ollut vaikuttajille varsin vapaa pelikenttä laukoa omia mielipiteitä ja mainostaa erilaisia metodeja ilman sen uskottavampia faktaan pohjautuvia perusteluita. Perusteluksi tarjotaan valitettavan usein, että toimintamalli on sopinut vaikuttajalle itselleen tai osalle hänen seuraajakunnastaan, minkä jälkeen toimintamallin oletetaan sopivan myös kaikille muille.

Oletetaan, että törmäät kirjoitukseen, jossa väitetään, että yksisarvisia on olemassa. Kysyessäsi perusteluita kirjoittaja heittää pallon takaisin sinulle ja pyytää sinua esittämään todisteita siitä, että yksisarvisia ei olisi olemassa. Pohdi, miten todistaisit asian. Se, että kukaan ei ole koskaan niitä nähnyt, ei ole todiste siitä, ettei niitä voisi olla olemassa. Aika mahdoton tehtävä. Todistustaakan mukaisesti todisteiden esittäminen kuuluukin kirjoittajalle. Hänen tulee esittää todisteet yksisarvisten olemassaololle.

On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, miten sosiaalisen median kuluttajat näkevät puutteellisten selviytymisyritysten taakse. Suoraselkäistä ja ystävällistä toimintaa tuetaan, kun taas asiatonta haukkumista, valehtelua ja vastuusta kiemurtelua ei arvosteta.

Tiedenaiset on kahdeksan akateemisen naisen ryhmä, joka pyrkii tuomaan luotettavaa tietoa someen. Heidän esikoiskirjansa To do: terveys julkaistaan 5.5.
Tutustu uutuuskirjaan: To do: terveys

Kuva: Astrid Mannerkoski