"Onnistunutta käännöstä ei edes huomaa"

Kun kirjasta tehdään käännös, tarvitaan osaava kääntäjä muokkaamaan käsikirjoitus alkuperäiskielestä toiseen. Tuuman käännöksistä vastannut Kaisa Koskela uskoo, että käännös on onnistunut silloin, kun se on lukijalle huomaamaton.

Kirjailijan oma tyyli näkyy laadukkaassa käännöksessä

Jokaisella kirjailijalla on oma tapansa kirjoittaa ja käyttää kieltä. Jos toinen kirjoittaa tietokirjaa rennon maalailevalla otteella, pitäytyy toinen tieteellisen täsmällisessä ilmaisutavassa. Kääntäjän tehtävänä on kuunnella kirjailijan uniikkia ääntä ja pukea käsikirjoitus sopiviksi sanoiksi ja ilmaisuiksi toisella kielellä.

"Kirjailijan kieli on joka kerta opittava uudestaan. Kääntäjän ei siis ole tarkoitus puristaa käsikirjoitusta itselle ominaiseen muotoon vaan mukailla alkuperäisen tekijän tyyliä", kääntäjä Kaisa Koskela kertoo.

"Kirjailijan kieli on joka kerta opittava uudestaan."

Kunnianhimoisena tavoitteena on, että alkuperäisteoksen kirjoittaja allekirjoittaisi myös käännöksen.

"On siis aivan eri kääntää kirja kuin vain lukea se. Asioita on pakko perata tarkemmin. Kääntäminen on hedelmällinen tapa tutustua uuteen kirjallisuuteen", Koskela lisää.

Hänen mielestään Tuuman tähän mennessä ilmestyneet englanninkieliset käännöskirjat ovat olleet tyyliltään kovin erilaisia, mikä motivoi joka kerta ryhtymään toimeen.

"Jos Merkityksellisyyden voima on tietokirjana varsin filosofinen ja kaunokirjamainen, löytyy Milloin?-kirjasta paljon tutkimuspohjaa ja tieteellistä sanastoa. Pura rutiinit atomeiksi taas sisältää erityisesti omakohtaisia esimerkkejä", Koskela kuvailee.

Salapoliisityötä kielen parissa

Kun Koskela aloittaa uuden käännösprojektin, hän käy aluksi alkuperäisen käsikirjoituksen tarkkaan läpi. Näin kirjan teema ja sanasto tulevat tutuiksi. Ensimmäinen raakaversio käännöksestä syntyy hyvinkin nopeasti, mutta sitten alkaa varsinainen muokkaustyö.

"Kääntäjänä haluan varmistaa, että lopputuloksena ei ole suomen kielellä kirjoitettua englantia vaan hyvää ja sujuvaa suomea. Räikeät anglismit eli englannista peräisin olevat sanat ja rakenteet särähtävät kyllä lukijan silmään", Koskela havainnollistaa.

"Lopputuloksena ei ole suomen kielellä kirjoitettua englantia vaan hyvää ja sujuvaa suomea."

Joskus käännöksissä täytyy myös hyödyntää lokalisointeja, jos jotakin asiaa ei löydykään kohdekielestä tai -kulttuurista. Ajatuksena on, että jokin lukijalle outo asia ei pomppaa esille liian vieraana.

"Esimerkiksi Pinkin Milloin?-kirjassa viitattiin amerikkalaiseen eläkejärjestelmään, joka ei päde Suomessa. Suomenkieliseen versioon meidän täytyi miettiä vastaavaa esimerkkiä, joka ei kuitenkaan ollut liian etäinen alkuperäiseen verrattuna", Koskela kertoo.

Vastaavasti myös sananvalintoja on mietittävä tarkkaan, ja joskus kääntäjän täytyy kehitellä täysin uusia termejä suomeksi.

"Välillä sopivaa suomenkielistä vastinetta ei tunnu löytyvän millään alkuperäiselle termille, jolloin sitä täytyy makustella pitkäänkin. Pohdimme vaihtoehtoja usein kustannustoimittajan ja kielenhuoltajan kanssa, mutta monesti olen kääntynyt myös tietyn alan asiantuntijoiden puoleen. Tämä on kuitenkin ihan hauskaa salapoliisityötä", Koskela naurahtaa.

Tavoitteena käännös, joka palvelee lukijaa

Miksi käännöksiä sitten tarvitaan, jos kirja löytyy jo alkuperäiskielellä? Koskelan mielestä vastaus on päivänselvä.

"Lukija pääsee kirjaan kiinni aina syvemmin omalla äidinkielellään — samalla kielellä, jolla hän ajattelee. Vaikka suomalaisilla esimerkiksi englannin kielen taitotaso on hyvä, niin varsinkin tietokirjoissa erityisen sanaston ja tieteellisen esitystavan takia ymmärrys voi jäädä hieman puolitiehen", Koskela näkee.

Hänen mielestään suomeksi julkaistavilla tutkimuspohjaisilla kirjoilla on myös kielipoliittinen tehtävä: jos tällaisia kirjoja ei julkaistaisi suomeksi, suomen kieli alkaisi näiltä osin vähitellen rapautua. Kieli pysyy rikkaana vain käyttämällä.

"Kun käännös on onnistunut, lukija ei todennäköisesti huomaa lukevansa käännöskirjaa."

Niinpä Koskela näkee olevansa kääntäjänä tietynlaisessa asiakaspalveluammatissa, koska hän tekee työtä lukijan hyväksi ja lukijaa ajatellen.

"Kun käännös on onnistunut, lukija ei todennäköisesti huomaa lukevansa käännöskirjaa. Kääntäminen on siinä mielessä näkymätöntä työtä. Tavoitteena onkin aina mahdollisimman sujuva ja miellyttävä lukukokemus", Koskela hymyilee.