Ihminen, joka parhaimmillaan tuntuu ylittävän inhimilliset rajat, saattaa toisinaan epäonnistua niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin sähköpostin lähettämisessä
Miten on mahdollista, että ihminen, joka pystyy kerta toisensa jälkeen yllättämään ympäristönsä nerokkailla ideoilla ja näyttävillä suorituksilla, ei saa maksettua laskujaan tai siivottua keittiötään?
Miten sama henkilö, joka loistaa tiimipalaverissa inspiroiden muita, voi toimistossaan tuijottaa seinää saamatta mitään aikaiseksi?
Tämä on yksi ADHD:n hämmentävimmistä paradokseista.
Miten täydellisyyden tavoittelu ja toimintakyvyn halvaantuminen kulkevat käsi kädessä? Ihminen, joka parhaimmillaan tuntuu ylittävän inhimilliset rajat, saattaa toisinaan epäonnistua niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin sähköpostin lähettämisessä. Hän haluaa loistaa eikä silti ei saa tehtyä edes perusasioita.
Miten ADHD-oireisen aivot voivat yhtä aikaa himoita täydellisyyttä ja torjua kaikkea, mikä ei tarjoa välitöntä palkintoa? Miksi ihminen joko tekee kaiken tai ei mitään? Ja ennen kaikkea miten tästä kehästä voi päästä ulos?
38-vuotiaan Antin tarina Täydellisyyden paradoksista
Antti, 38-vuotias myyntipäällikkö, voisi olla kuka tahansa ADHD-piirteisistä ystävistäni. Hän on menestynyt, suosittu ja karismaattinen mutta ajoittain niin saakelin saamaton, että työtovereilta ja puolisolta loppuivat keinot kesken.
Antti ja hänen läheisensä yrittivät taiteilla porkkanan ja piiskan välillä, mutta kumpikaan ei tuntunut purevan pysyvästi.
Sinäkin olet ehkä tavannut Antin. Hän on se tyyppi, joka myy hiekkaa Saharaan ja vetää hatustaan hauskimman vitsin juuri oikealla hetkellä. Hän rakastaa onnistumista — eikä vain vähän, vaan hän kokee tunteen niin vahvana, että hän on koukussa siihen huumaavaan tunteeseen. Hän kuvailee menestyksen tunnetta sanoin:
”Kun saan tehdä jotain hyvin, tunnen olevani jumalasta seuraava.” Eikä hän juurikaan liioittele.
Palkitsevan tunteen metsästys on tuonut hänet elämässään pidemmälle kuin moni muu edes haaveilisi.
Antti on osakkaana kasvavassa yrityksessä ja vastaa sen myynnistä. Käytännössä hänen harteillaan lepää koko firman tulevaisuus. Tapaamistemme aikaan kotona odotti raskaana oleva puoliso ja tämän teini-ikäinen tytär, mutta perhe-elämästään Antti puhui harvoin.
Kun hän esitteli itsensä, hän puhui onnistumisistaan, tuloskäyristä ja yrityksensä kasvusta eikä niinkään siitä, millaista oli olla isäpuoli tai tuleva isä. Hän on edennyt urallaan erityisesti loistavien puhetaitojensa ansiosta, mutta myös koska oli menestyksennälkäinen.
Ensimmäisen suuren kaupan jälkeen tunne oli huumaava, ja hän teki kaikkensa päästäkseen samaan hurmokseen. Mutta saaliin oli kasvettava, ja jokaisessa projektissa rima nousi. Pienet voitot eivät enää tuntuneet miltään, vaan jokaisesta toimeksiannosta piti tulla mestariteos.
Samaan aikaan Antti oli uskomattoman saamaton. Paperityöt lojuivat pöydällä koskemattomina. Inspiraatiota odotellessaan hän täytti päivänsä virtuaaligolfilla ja epäolennaisiin yksityiskohtiin takertuen. Sen sijaan, että hän olisi lähettänyt kuittinsa ajoissa kirjanpitoon, hän suunnitteli, miten tekoäly voisi tehdä tehtävän hänen puolestaan. Kotona tehtävävuori kasvoi ja laskut kasaantuvat.
Vaikka elämä näytti ulospäin siltä, että se on hanskassa, kulissien takana kaikki oli levällään.
Kun annoin hänelle ensimmäiseksi kotitehtäväksi tavoitteiden kartoittamisen, hän palasi PowerPoint-esityksen kanssa sanoen: ”Joko mä teen tän täysillä tai sitten mä en olis tehnyt tätä ollenkaan.” Antti tuli terapiaan etsimään itselleen kultaista keskitietä sekä ratkaisua saamattomuuteensa.
ADHD:n piirteet eivät näyttäydy vain yksittäisinä vaikeuksina vaan koko elämää värjäävinä ristiriitoina ja vastakohtaisuuksina.
Lähde: Juulia Järvdike Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia
Tartu artikkelitarjoukseen!
Kirja tarjoaa uudenlaisen ymmärryksen ADHD:n maailmaan aikuisen ihmisen näkökulmasta. Kirja kertoo, miten ADHD vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin, itsetuntoon ja jaksamiseen. Ennen kaikkea se kertoo, miten ADHD:n kanssa voi oppia elämään ilman jatkuvaa kamppailua tai peittelyä. Kirja antaa hyödyllistä tietoa myös niille, jotka tunnistavat vastakohtaisista piirteistä itsensä ja kaipaavat tukea niiden käsittelyyn, vaikkei heillä olisikaan ADHD-diagnoosia.