Voiko ihminen tuntea itseään kohtaa empatiaa?

Jenni Janakka selvittää empatian merkitystä uutuuskirjassaan Empatiakoulu - Välineitä työelämässä jaksamiseen.

Empatia on sana, jolla kuvaamme jotain ihmisenä olemisesta. Se on käsite, joka ei ole mikään yksittäinen teko tai taito. Empatia ei ole myöskään mikään yksittäinen tunne, mutta tunteet liittyvät hetkiin, joissa on empatiaa. Empatia on samalla tavalla abstrakti käsite kuin rakkaus, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Itse olen vertaillut mielessäni rakkautta ja empatiaa. Niissä on jotain samaa. Kummankin aistii, kun sen kohteena on. Jos minä saan osakseni rakkautta tai empatiaa, se tuntuu hyvältä ja vapauttavalta. Se antaa voimaa. Jos koen empatiaa tai rakkautta toista kohtaan, se tuntuu koko kehossa.

Arjen empatiaa

Hän on niin empaattinen. Kaipaan sinulta hieman empatiaa. Me käytämme empatia-sanaa arjessa kuvaamaan ymmärtäväistä, ei-tuomitsevaa ja läsnä olevaa ihmistä tai asennetta. Empatia on lämmintä ja hyväksyvää, mutta toisille se voi olla aktiivista ja toisille passiivista. Empatia on termi, jonka jokainen tietää, mutta sen määritelmä ei ole kaikille täysin selvä.

Empatia on helpointa ymmärtää tarkastelemalla tilanteita, joista se puuttuu. Mieleen tulee ikäviä tilanteita, joissa toisen ihmisen kokemusta tai tunteita ei ole huomioitu. Joku on kokenut jotain ikävää, ja toinen jättää täysin huomioimatta sen. Toisille aiheutettu kipu ja kärsimys ovat osoitus empatian puutteesta. Bussissa ja raitiovaunussa ihmiset nököttävät visusti vaunupaikoilla, vaikka sisään yrittää ihminen vaunujen kanssa. Ei empatiaa! Nopea tapa hankkia todisteita uupuvasta empatiasta on avata Twitter tai lukea nettijulkaisujen kommenttikenttiä. Ei empatiaa! Tuhkimon ilkeällä äitipuolella ei selvästikään ollut minkäänlaista empatiaa Tuhkimoa kohtaan, kun taas Tuhkimolla riitti empatiaa kaikille. Ylipäätänsä satujen ja piirrettyjen maailmassa hyviksillä on kyky tuntea empatiaa ja pahiksilta se puuttuu.

Empatiataitojen kehittymiseen vaikuttaa osaltaan se, millaisten arvojen, toiveiden ja odotusten ympäröiminä kasvamme. Esimerkiksi tyttöoletetuilta on perinteisesti odotettu empatiataitoja enemmän kuin poikaoletetuilta. Kulttuurissamme on ajateltu, että naiset ovat yhdenmoisia ja miehet toisenmoisia. Tämä binäärinen oletus antaa erilaiset kehykset kehittää omia empatiataitoja. Toki tällaiset oletukset ovat mukavasti kulahtamassa käyttökelvottomiksi, ja siten myös mahdollistamme moninaisemmat tavat olla ihmistä.

Empatian sisarukset

Empatialla on myös sisaruksia, samanoloisia termejä, jotka eivät ole kuitenkaan sama asia. Mitä eroa on empatialla, sympatialla, myötätunnolla ja itsemyötätunnolla? Googlettamalla selviää, että tämä kysymys on ollut muidenkin mielessä. Hakutulokseksi tulee blogikirjoituksia ja artikkeleja siitä, miten kunkin termit ymmärtää ja erot selittää.

Itsekään en osannut termejä erottaa toisistaan aloittaessani Empatiakoulu-kirjaprojektia. Selkein ero oli se, ettei minulla ollut empatiaa kohtaan asenneongelmaa. Sympatia ja etenkin itsemyötätunto ärsyttävät minua jostain ihmeen syystä ihan hirveästi. Ne tuntuvat lässytykseltä, tyhjiltä kaunosanoilta, jotka eivät vie asioita eteenpäin. Toki voisimme kysyä, onko aina niin kova tarve viedä asioita eteenpäin. Eikö voisi pysähtyä tuntemaan ja vain ymmärtämään? Ehkä sympatia ja myötätunto ovat asioita, joita oikeasti kaipaisin toisilta ihmisiltä, mutta en uskalla pysähtyä niitä toivomaan. Juoksen elämääni ja uraani eteenpäin vauhdilla, koska pelkään, että pysähtyessäni huomasin, kuinka ympärilläni ei ole ketään. Pelkään, etten ole toisten huomion ja kunnioituksen arvoinen. Pelkään pysähtyä kaipaamaan sympatiaa ja myötätuntoa, joten siksi juoksen ja ärsyynnyn noista sanoista.

Tämä teoria olisi täyttä totta, jos ihmiset olisivat kämäisesti kirjoitettuja hassujen draamasarjojen hahmoja. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole hahmo vaan monisyinen kokonaisuus, jossa eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa korostuvat eri asiat.

Miksi juuri empatia?

Monet Empatiakoulu-kirjassa käsiteltävät pohdinnat voitaisiin psykologien jaottelussa nimetä itsemyötätunnoksi. Itsemyötätunnossa on kyse armollisesta katseesta itseä kohtaan. Siinä suhtautuminen itseen on lämmintä, hyväksyvää ja ystävällistä, vaikka olisi epäonnistunut.

Minun mielikuvani itsemyötätunnosta on kuitenkin se yliymmärtävä ystävä, joka on aina silittämässä päätä, silloinkin kun tarvitsisi jonkun latelemaan totuuksia. Itsemyötätunto on vähän sellainen pumpulisyli, joka yrittää hukuttaa valheelliseen lämpöön. Ihana, mutta liika on liikaa. Saat olla kanssani eri mieltä. Minun mielikuvani eivät ole tieteellisiä totuuksia. Ne ovat mielikuvia. Mielestäni lohdutuksen voimasta osa karisee, jos sitä on aina vuolaasti tarjolla samanlaisena. Jonain päivänä tarvitsen sylin ilman sanoja ja luvan itkeä. Joinakin päivinä taas tarvitsen lasit, joiden avulla voin erottaa omat virheeni paremmin oppiakseni niistä.

Empatiaan liittyy mielestäni enemmän tosiasioiden hyväksymistä kuin itsemyötätuntoon. Siksi empatia on kirjani otsikossa.

Tutustu Jenni Janakan kirjaan: Empatiakoulu - Välineitä työelämässä jaksamiseen