Koti merkityksellisen elämän tukena

Miten kodin tai muun paikan merkityksellisyys muodostuu?

Paikat rakentuvat eri aistien kautta. Pelkkä silmän arkkitehtuuri ei siihen riitä. Se, miten paikka muille aisteille avautuu ja miten se niitä puhuttelee, vaikuttaa siihen, miltä paikka silmissämme näyttää.

Tilat ovat siten aina yhdistelmiä eri aistien välityksellä hahmottuvista elementeistä. Mitä vahvemmin aistimme tilan eri aisteilla, sitä voimakkaamman muistijäljen se meihin painaa. Tilojen merkityksellisyys vahvistuu niiden välittämän tunnelman kautta, kuten seuraava esimerkki havainnollistaa.

Toiminnoista tunnelmaan

Se tapahtui joka joulu. Kun tavallisesti koti täyttyi arkisista äänistä, nyt siellä soivat Bachin Brandenburgilaiset konsertot. Ne seurasivat minua huoneesta toiseen kuin uskolliset ystävät. Ilta illan perään kuulin sellojen matalan poljennon ja cembalon tasaiset akordit ja sitten aina tietyssä kohdassa sen korkealla soivan trumpetin, kirkkaan ja aineettoman tuntui kuin se ei olisi ääntä ollutkaan vaan jotain muuta, ehkä kaamoksen keskelle tihkuvaa valoa tai pilvien mukana ylöspäin kohoavaa ilmaa.

Vähän kerrassaan myös moni muu asia muuttui. Keittiö alkoi täyttyä tuoksuista. Tunnistin kanelin ja muskotin. Mustaherukkaglögiä keitettiin ja kardemummaa ripoteltiin. Ja kun oikea hetki tuli, sipaistiin nokare piparkakkutaikinaa kulhon reunalta ja annettiin sen sulaa kielelle.

Mitä pidemmälle joulukuu eteni, sitä vahvemmiksi merkit kävivät. Paperit rapisivat, kun niitä leikeltiin. Lumikiteet irtosivat taustoistaan ja kipusivat ikkunoihin. Moni muukin yksityiskohta muuttui. Olohuoneen pöydälle ilmestyi ensin tarjotin, sitten hyasintit ja lopulta eriväriset joulutähdet. Kynttilöitä oli pian joka huoneessa. Ja kun aattoaamu viimein koitti, huonekalut lennähtivät eri asentoon, jotta huoneen tärkein asia, kuusi, mahtuisi sisään. Miten se pistelikään, kun sitä piteli, kun jalkaa ruuvattiin kiinni runkoon!

Tällä tavalla vähän kerrassaan koti muuttui joksikin toiseksi. Taianomaiseksi ja hehkuvaksi. Aivan kuin siitä olisi tullut jokin erityislaatuinen versio omasta itsestään. Paitsi juhlavampi myös jollain tapaa parempi. Moniulotteisempi ja elävämpi. Käsin kosketeltava.

Taikuri, joka tämän sai aikaan, oli äitini. Hän osasi loihtia joulun tunnelman. Ehkä sinunkin äitisi tai isäsi tai sisaruksesi osasivat. Tai ehkä loihdit sen itse. Ehkä jokin tietty asia yhä tänäkin päivänä tekee sinulle joulusta joulun. Se voi olla pienen pieni yksityiskohta, tuoksu, maku tai ääni. Mutta kun sen kohtaat, kehosi aistihavainto aktivoi mielessäsi tärkeän muiston, ja yhtäkkiä on joulu.

Mistä tämä johtuu? Yhden mahdollisen selityksen tarjoavat kehoon tallentuneet muistijäljet. Johonkin aiemman elämäsi tärkeään yksityiskohtaan on ikään kuin tihentynyt joulun merkitys, ja kun kohtaat tuon yksityiskohdan nykyhetkessä, olet saman tien tuossa menneessä kokemuksessa. Muistojesi aistimielikuva herää henkiin.

Asioille annetut merkitykset kulkevat mukanamme, tiedostimme niitä tai emme. Yleensä emme. Mutta kun niitä tarkastelee ja tuo ne näkyviin, niitä voi myös hyödyntää oman hyvinvoinnin tukemisessa. Ei pelkästään jouluna tai juhla-aikoina vaan koska tahansa.

Tavallisesta arjesta tulee merkityksellistä, kun pysähtyy ja näkee vaivaa. Taittaa lumimarjapensaasta oksan, kiinnittää sen kynttelikköön ja sitten yksi kerrallaan sytyttää tulen niihin itse valettuihin kynttilöihin, jotka on siihen asettanut. Katsoo, miten steariini valuu ja tipahtelee ja sitten jähmettyy. Ja kun se lopulta on kunnolla jähmettynyt, voi sen irrottaa kuin minkä tahansa pöydälle pudonneen asian.

Kun on läsnä, tilan näkee tarkemmin. Kun tietoisesti tekee mitä tekeekin, kokee vahvemmin. Kun on kotona, on kotona eikä tarvitse muuta.

Yhä nykyäänkin suhtaudumme kotitilaan äärijärkevästi. Mietimme neliöitä ja toimintoja, määritämme kodin funktioita. Mittaamme energiankulutusta ja tilatehokkuutta, panostamme uusimpaan teknologiaan. Kaiken olisi toimittava kuin koneen.

Nämä asiat ovat tärkeitä mutta ajavat viihtyisyyden edelle. Ne saattavat myös syrjäyttää kotoisuuden. On kuin emme muistaisi, mitä varten koti ensisijaisesti on olemassa, miksi ylipäätään tarvitsemme sen. Koti ei ole kone. Se on elävä organismi. Se hengittää ja suojaa ja kukoistaa. Se elää, kun me elämme. Se kulkee mukanamme.

Kodin ydin on sen tunnelma.




Tutustu Maaretan uutuuskirjaan: Hyvän mielen koti
Kuva: Petra Veikkola